perjantai 12. toukokuuta 2017

Kanada tour: sosiaalityöstä Calgaryssa




Tähän postaukseen olen yrittänyt tiivistää pääpointteja siitä, mitä opimme sosiaalityöstä Kanadassa. Tässä kohtaa on muistettava että Albertan osavaltio on kaksi kertaa Suomen kokoinen ja Calgaryssa yksistään asuu 1.2 miljoonaa ihmistä. Itsestäänselvää on siis se, että kahdessa viikossa näimme vain pienen viipaleen siitä miltä sosiaalityö siellä näyttää. 

Aiheen mahdotonta laajuutta karsiaksemme keskityimme pääasiassa tutustumaan yhteisölliseen sosiaalityöhön (community social work) sekä etnisten vähemmistöjen kanssa tehtävään työhön. 









Yhteisösosiaalityöstä

Yhteisö, vapaaehtoistyö ja yhteisöjen kanssa tehtävä sosiaalityö ovat iso juttu Calgaryssa. Osaltaan tämä kertoo kanadalaisesta mentaliteetista yleisesti, mutta yhteisöajattelu Calgaryssa sai valtaisan boostin muutamia vuosia sitten, kun kaupungin halki virtaava Bow-joki tulvi yli äyräidensä kesällä 2013 ja 100 000 asukasta evakuoitiin. Monet menettivät jos ei koko kotiaan niin suuren osan irtaimistostaan, ja naapuriapua tarvittiin pihojen siistimiseen ja välttämättömien huonekalujen ja muiden tavaroiden uudelleen hankkimiseen tai kunnostamiseen.

Vaikka tulva meni menojaan, yhteisöhenki on säilynyt. Kuulimme että yli 75% calgarylaisista osallistuu vapaa-ajallaan vapaaehtoistoimintaan, eikä meitä tämän jälkeen enää yllättänyt kuulla, että myös Kanadan hallitus on ottanut tavoitteekseen vähentää köyhyyttä kohdentamalla rahoitusta ja palveluita ihmisten sosiaalisen osallisuuden parantamiseksi ja yhteisöjen ja naapurustojen voimauttamiseksi.

Vaikka yhteisökehitystyöhön (community development) satsaamisen voidaan myös kriittisesti ajateltuna sanoa palvelevan valtion kassaa, kun vastuuta palveluista ja hyvinvoinnista siirretään kansalaisille ja yhteisöille, olin silti aidosti vaikuttunut ja inspiroitunutkin jopa siitä tarmokkuudesta jolla paikalliset sosiaalityöntekijät meille kertoivat naapurustoihin suuntautuvasta perustehtävästään, joka koostuu pitkälti neljästä peruspilarista: assessment, engagement, collaboration ja transformation.









Työ alkaa yhteisön tarpeiden kartoittamisella, mihin tarvitaan avointa vuoropuhelua kansalaisten kanssa. Käytännössä tämä voi tarkoittaa yleistä ja avointa keskustelutilaisuutta, tai asukkaista voidaan muodostaa tietylle kohderyhmälle suunnattu focus group. Sosiaalityöntekijöiden rooli tilaisuuksien ja ryhmien alullepanemisessa ja käytännöntoteutuksessa on olennainen.

Kun tarpeet on kartoitettu, sosiaalityöntekijä tukee yhteisöä kohti näitä tavoitteita - joskus tuki voi olla taloudellista, mutta usein se on myös paljon muuta, esim. yhteyden ottamista eri tahoihin, asukkaiden asioiden ajamista (advocacy), tilojen etsimistä ja muita käytännön järjestelyjä ja olemista linkkinä kansalaisten ja eri palvelutuottajien tai viranomaisten välillä. Tavoitteena on, kuten sosiaalityössä aina, tehdä oma rooli tarpeettomaksi voimauttamalla ja jakamalla tietoa sekä yhteisön jäsenille, että yhteistyötahoille. Onnistuneen hankkeen jälkeen naapurit tuntevat paremmin toisiaan ja omaa naapurustoaan, uusia tuttavuussuhteita on luotu ja voimavaroja kartutettu.

Kuulostaako liian hyvältä? Sosiaalityöntekijät muistuttivat, että luottamussuhteen luominen naapurustoihin voi viedä pitkän ajan ja vaatii aktiivista kompensaatiota niille, jotka antavat aikaansa ja osaamistaan yhteisön hyväksi. Ehkä tästä syystä useimmat yhteisötapahtumat joista näimme kuvia olivat grilli-iltoja, kahvihetkiä ja nyyttäreitä - hyvä ruoka houkuttelee paikalle, palkitsee ja yhdistää meitä kaikkia.



Drop-in centre Calgaryssa on yksi Pohjois-Amerikan suurimmista asunnottomien yösijoista tarjoten paikan 1200 yöpyjälle joka yö. Keskus avattiin alunperin väliaikaismajoitukseksi ihmisille jotka jäivät jumiin Calgaryn lentokentälle 9/11-iskujen jälkeen.







Maahanmuuttajatyöstä

Minulle opintomatkan mielenkiintoisin päivä oli ehdottomasti se, jona pääsimme kuulemaan maahanmuuttajien, tai uusien kanadalaisten (new Canadians) tai tulokkaiden (newcomers) kuten Kanadassa heitä kutsutaan, kanssa tehtävästä työstä. Jo tuo terminologia kertoo paljon paikallisten asenteista - päätavoitteina on integroida tulokkaat yhteiskunnan aktiivisiksi jäseniksi, ja antaa heille mahdollisuus saavuttaa potentiaalinsa.

Yhdistys jonka toimintaan tutustuimme on Kanadan neljänneksi suurin alansa toimija, ja tarjoaa 35 vuoden kokemuksella kotoutumispalveluita ja koulutusta 200 ammattilaisen ja 1500 vapaaehtoisen voimin, jotka puhuvat yli 60 kieltä. Yksi heidän hankkeistaan tuottaa kulttuuritulkkausta (cultural brokerage) lastensuojelun asiakkaille ja ammattilaisille. Projektissa on kulttuuritulkkeja 11 eri maasta, ja heidän tehtävänään on ei ainoastaan tulkata kieltä, vaan toimia eräänlaisena siltana asiakasperheiden ja sosiaalityöntekijöiden välillä. He astuvat kuvaan jos sosiaalityöntekijän on hankala päästä puheyhteyteen uuden asiakasperheen kanssa kieli- ja kulttuurimuurin vuoksi.

Kulttuuritulkki käyttää ammattitaitoaan avatakseen keskustelun, antaen tietoa kanadalaisesta lastensuojelujärjestelmästä ja laista, ja siitä millaisia odotuksia vanhemmuudelle siellä asetetaan. Lisäksi kulttuuritulkit tuntevat paikallisen palvelujärjestelmän ja kulttuurille olennaiset yhteisöt, joiden pariin he voivat ohjata asiakkaita. Vastaavasti, kulttuuritulkit osaavat selittää asiakkaiden kulttuuritaustaan liittyviä eroja ja asenteita ammattilaisille, mikä auttaa luottamuksen ja avoimen vuoropuhelun aikaansaamisessa. Kouluttamalla ammattilaisia kuten sosiaali-, terveys- ja turvallisuusalan henkilökuntaa yhdistys edistää kulttuuritietoista palvelua (culturally sensitive and responsive practice).

Kulttuuritulkkaushankkeen alullepanijana ja rahoittajana on Calgaryn kunnallinen lastensuojelu, jossa ammattialiset itse huomasivat joitakin vuosia sitten, ettei heillä välttämättä ole tietotaitoa ja kulttuurista kompetenssia palvella kaikkia maahanmuuttajaperheitä parhaalla mahdollisella tavalla. Hanke pyörii nyt neljättä vuotta ja tulokset ovat positiivisia - vain 3% kulttuuritulkkien päättyneistä asiakastapauksista palaa takaisin asiakkuuteen myöhemmin.

Mielenkiintoista oli kuulla myös tavasta, jolla Kanadassa otetaan vastaan pakolaisia. Kuten esimerkiksi Suomessa, myös Kanadassa hallitus ottaa vastaan ja sponsoroi, eli kattaa pakolaisten vastaanotosta aiheutuvat kulut. Noin puolet maahan saapuvista pakolaisista on kuitenkin yksityisesti sponsoroituja (privately sponsored), mikä tarkoittaa että esimerkiksi seurakunta, yhdistys (kuten tämä missä vierailimme) tai jopa yksityisistä perheistä koostuva ryhmä voi itsenäisesti koota varoja ja sitoutua sponsoroimaan, eli kattamaan pakolaisperheen vastaanotosta koituvat kulut. Ehkä tämä on jälleen esimerkki kanadalaisesta vieraanvaraisuudesta, tai ihan vain erilaisesta tavasta kohdella lähimmäisiämme.










Seuraavassa postauksessa otan ehkä vähän kriittisemmän näkökannan Kanadaan kun pohdiskelen mitä minulle jäi käteen kolmannesta opintomatkamme pääteemasta, eli Kanadan alkuperäiskansoista ja heihin liittyvistä sosiaalityöhön ja yhteiskuntaan liittyvistä teemoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

On ilo kuulla sinusta!